Huulioluku

Huuliolla tarkoitetaan koko näkyvää artikulaatioelimistöä eli huulia, kieltä, hampaita ja leukaa.

Huuliltalukeminen tarkoittaa puolestaan koko artikulaatioelimistön huulten, kielen, hampaiden ja leuan liikkeiden seuraamista. Huuliltalukija pystyy lukemaan huulilta, mitä puhuja sanoo, vaikka ei kuulisikaan puhujan ääntä.

Huulioluku on kattavampi käsite kuin huuliltaluku; se sisältää sekä visuaalisen (näkyvän) että auditiivisen (kuuloon perustuvan) informaation. Huuliolukuun sisältyy myös ilmeisiin, tilanteeseen ja kieleen (rakenne, kielioppi) liittyvä informaatio.

Huulioluku tukee puheen ymmärtämistä. Huulioluvussa kuuloinformaatiota täydennetään tai se korvataan artikulaatioelimistön liikkeiden, eleiden sekä ilmeiden seuraamisella. Myös käsien liikkeet ja kovien äänien aistiminen tuntoaistin avulla värinällä täydentää informaatiota. Monissa tilanteissa huulioluku on mahdotonta tai se vaikeutuu oleellisesti, esimerkiksi silloin, kun keskustelijoiden välinen etäisyys on liian pitkä, valaistus on riittämätön tai puhe tulee jonkin laitteen välityksellä.

Monet äänteet muistuttavat myös huulilta luettuna toisiaan, eivätkä kaikki äänteet näy huulilta. Sen vuoksi erehtymisen mahdollisuudet ovat suuret. Puheen ymmärtäminen huulioluvulla tuettuna toimii parhaiten kahdenkeskisessä kommunikaatiossa. Kokous- ja ryhmätilanteissa, joissa on useampia henkilöitä, vaikeutuu huulioluvun seuraaminen huomattavasti.

Huulioluku vaatii harjoitusta ja hyvää visuaalista hahmottamista. Yleinen harhaluulo onkin, että vaikka huonokuuloiset, kuurot ja kuuroutuneet eivät kuulekaan kunnolla, osaavat he kuitenkin lukea huulilta. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan huuliolukutaito on hyvin yksilöllistä.

Lataa animaation katseluun tarvittava Adobe Flash Player täältä.
[flv] Huulioluku, 3,8 Mt

© Kuuloliitto ry