• Kommunikaatio
  • Miten kommunikoida?
  • Kommunikaatiomenetelmät
  • Menetelmien opiskelu

Yleensä ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta puhuttaessa tarkoitetaan tietoista vuorovaikutusta, kommunikointia eli viestintää. Ihmiset ilmaisevat toisilleen ajatuksiaan, tietojaan, tarpeitaan ja tunteitaan. He myös vastaanottavat ja tulkitsevat toistensa ilmaisua.

Kommunikoidessaan ihmiset käyttävät monenlaisia keinoja. Nämä keinot voivat perustua johonkin symboliseen kieleen, eleisiin, äänteisiin tai muihin sanattoman viestinnän keinoihin. Symbolisen kielen käyttöä pidetään ihmiselle lajityypillisenä ominaisuutena, jota ei muilla eläinlajeilla ole.

Puhe on yksi kommunikointikeinoista. Sen rinnalla kaikki ihmiset käyttävät runsaasti muita keinoja, kuten katsetta, ilmeitä, eleitä, toimintaa, naurua, itkua, ääntelyä, äänensävyjä ja kehon asentoja. Nämä keinot luovat usein puhutun viestin lopullisen merkityksen. Monissa tilanteissa nämä luonnolliset keinot ovat myös merkityksellisempiä kuin niiden rinnalla käytetty puhe. Suurin osa ihmisistä käyttää kuitenkin puhetta ensisijaisena kommunikointikeinona.

Kuulon puuttuessa osittain tai kokonaan, voidaan puhuttu kieli korvata tarvittaessa joko viittomakielellä tai muilla keinoin. Viittomakielet ovat puhuttujen kielten tapaan itsenäisiä kielijärjestelmiä, ja vastoin yleistä käsitystä viittomakieli ei ole kansainvälistä. Jokaisella maalla on oma kansallinen viittomakielensä tai niitä voi olla myös useita. Viittomakieltä tuotetaan käsien liikkeillä (viittomat), kasvojen ilmeillä sekä pään ja vartalon liikkeillä ja otetaan vastaan näön avulla.

Luonnollisten kielten, puhuttujen tai viitottujen kielten lisäksi, ihmisten välinen kommunnikointi voi tapahtua myös muilla tavoin. Elekommunikaatiolla tarkoitetaan lähinnä luonnollisia eleitä kommunikoinnissa sekä toiminta- ja kehonviestejä.

Viittomakommunikaatiolla tarkoitetaan puolestaan viitottua puhetta ja tukiviittomia. Ne ovat kommunikaatiomenetelmiä, eivät itsenäisiä kieliä kuten viittomakieli. Ihminen voi kommunikoida myös käyttäen hyväksi esineitä, kuvia ja muita graafisia merkkijärjestelmiä. Tällöin puhutaan esine- tai kuvakommunikaatiosta käyttäen hyväksi esim. piktograrmmeja blisskieltä.

Kommunikaation käsite voidaan siis määritellä monin eri tavoin. Yk:n yleiskokouksessa 13.12.2006 hyväksytty vammaisia koskeva ihmisoikeussopimus tarjoaa kattavan kuvauksen eri kommunikaatiomenetelmistä ja nimenomaan niistä tavoista, joilla ihmiset nykyaikana viestivät:

”Viestintä” sisältää kieliä, tekstin näyttämistä, pistekirjoitusta, taktiilikommunikaatio viestintää, isokirjaintekstiä, saavutettavaa multimediaa sekä kirjallisia, kuuloon perustuvia, selkokielisiä, ihmisäänellä tuotettua puhetta sekä puhetta tukevia ja korvaavia viestintätapoja, -keinoja ja -muotoja, esteetön tieto- ja viestintäteknologia mukaan lukien; ”kieli” sisältää puhutut kielet sekä viittomakielet ja muut ei-puhutun kielen muodot.

Lisätietoa kommunikaatiosta ja eri kommunikointimenetelmistä saat Papunet-sivuilta:
Sivusto puhevammaisuudesta ja selkokielestä